"Sisämaan retkellä

Elisa Aaltonen & Maria Valkeavuolle
3.-30.10.2020

Taide on kommunikaation muoto, eikä kaikkea taidetta voi kuvailla sanoilla. Taiteen,
kuten runoudenkin tarkoitus on kuvailla subjektiivisia kokemuksia, jotka vain tekijä voi tuntea. Sen
vuoksi paras tapa kuvailla taidenäyttelyä on metaforan keinoin.

.                                                                                                         - Philosopherai.com

Maria:

Jos mä alotan tolla:
”Minä näin puun, kaikki muita suuremman,
tavoittamattomia käpyjä täynnä,” ja sitten piste.

Elisa:

Okei, oota mä katon nää Sielun säkeistöt, sivu 25.
”Ja pimeys tihentyvä
oli salaista porraspuuta peittämässä.”

Maria:

Pitäiskö meidän aina ottaa samalta sivulta? Tää ois sivulla 25:
”Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen,
minulla on kultainen portti itään – rakkaudelle, joka
.                                                        ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.”

Elisa:

Okei, no joo…
”kävin salaa pimeässä,
kun tyyntä oli ja kaikki talossa tässä.

Ihanassa yössä salaa
minä kuljin eikä minua minua nähnyt kukaan.”
Kumpi näistä on sun mielestä parempi?

Maria:

…ehkä toi eka sit kuitenkin. Entäs tämä:
”Vanha kuusi valvoo ja muistelee
valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.”

Elisa:

Dramaattinen lopetus:
”Kun tuuli muurin takaa
hänen hiuksensa hajotti saaden ne hulmuamaan,
hänen kätensä kirkas, vakaa
teki kaulaani haavan, ja lamaan
sai kaikki aistimet se herpoamaan.”

Sitaatit: Södergran, Edith: Levottomia unia, 1929; Ristin Johannes (1542–1591): Pimeä yö"